Nastolan historia ja elinkeinoelämä
Nastolan kehitys kivikaudelta nykyaikaan.
Esihistoria
Nastolassa asuttiin kivikaudella kaikkien suurimpien järvien rannoilla. Esine- ja piikivilöydöt ovat osoituksena kaukaisista yhteyksistä jo tuohon aikaan.
Rautakautista asutusta
Merkkejä rautakautisesta asutuksesta on löydetty etenkin merovingiajalta (550-800jaa), viikinkiajalta (800-1030jaa) sekä ristiretkiajalta (1030-1300jaa). Viikinkiajalla Nastolassa oli neljä maatalouteen perustuvaa kylärypästä ja Ahtialassa, Koiskalassa, Immilässä ja Ruuhijärvellä asutus on jatkunut nykypäivään. Rautakautiset maanviljelijät eivät asuneet alueen suurimmilla ja kalaisimmilla Arra-, Sala- tai Kymijärvellä, eivätkä heidän kylänsä ulottuneet Vesijärvelle tai Kymijoelle. Tästä voidaan päätellä pyyntikulttuurin olleen voimissaan. Arrajärven Kilpisaari olikin keskeinen pyyntikulttuurin asuinpaikka vielä rautakaudella.
Hautapaikkoja
Rautakautisia hautapaikkoja on löydetty Ahtialasta, Ruuhijärveltä ja Immilästä. Näistä tunnetuimpia ovat Ruuhijärven Harakkamäki, Skinnari ja Ristimäki sekä Ahtialan Ylä-Kokkola ja myös Ahtialan Ristimäki saattaa nimensä perusteella olla kalmisto. Tiedot pakanallisista ja varhaiskristillisistä kalmistoista ovat Nastolassa vajavaisia.
Kuppikalliot
Leikkolan kuppikalliot ovat Pokantien varrella Kotojoen länsipuolella. Pokantien eteläpuolella sijaitsevan kallion päässä on viisi kuoppaa. Tien pohjoispuolisen kallion koillispäässä on neljä kuoppaa. Kuppikivet tai -kalliot ovat varsin yleisiä laajalla alueella Etelä-Suomessa, mutta Nastolassa Leikkolan kalliot ovat lähes ainoita tunnettuja. Niihin voi tutustua Ruuhijärven kulttuuripolulla.
Linnakallio
Kalkkolan linnakallio on Salajärven itärannalla. Äkkijyrkkä kallio kohoaa suoraan Salajärven rannasta. Kallion pohjoispäässä on kiviröykkiöitä, mahdollisesti vallituksen jäänteitä. Muinaislinna on Immilässä, lähellä sen rautakautisia asuinpaikkoja, mutta Salajärvi on saattanut olla yhtä kylää laajemman alueen suojapaikka. Linnakallion seinämässä on Nastolan ainoa tunnettu kalliomaalaus.
Sekä arkeologisten löytöjen että paikannimistön perusteella Nastolalla on ollut rautakaudella yhteyksiä sekä etelään, itään että länteen. Nastola sijaitseekin mielenkiintoisessa kulttuurien risteämäkohdassa. Ruuhijärven kylän muinaismuistohin on mahdollista tutustua Ruuhijärven kulttuuripolulla. Ristimäen kalmistossa on Nastola-seura ry:n 1960-luvulla asettama muistolaatta.
Lähteet: Kulttuuriympäristön palveluikkuna, arkeologiset kohteet: Ruuhijärvi Harakkamäki, Ristimäki, Leikkola ja Skinnari, Immilä Linnakallio ja Taarasti, Ahtiala Ristimäki ja Ylä-Kokkola.
Nastolan ja sen kahdeksan kylän synty
Kappalainen muutti asumaan Nastolaan 1640-luvulla, jolloin valmistui myös uusi kirkko nykyisen sankarihautausmaan kohdalle. Nykyinen kirkko valmistui 1804. Nastolan seurakunta itsenäistyi 1860. Nastolan pitäjä ja Uudenkylän hallintopitäjä lakkautettiin 1869, jolloin valtakunnallisessa kuntauudistuksessa syntyi Nastolan kunta kuten kaikki muutkin Suomen maalaiskunnat. Lahti ja Nastola yhdistyivät 2015.
Nastolan tarkkaa ikää ei siis tiedetä ja monenlaisia syntymäpäiviä on vietetty. Mm. 1950-luvulla juhlittiin Nastolan 400v päiviä ja 2019 150v päiviä sekä 2022 Uudenkylän 600v päiviä.
Nastolassa on oikeastaan vain kahdeksan kylää, Ahtiala, Koiskala, Villähde, Nastola, Uusikylä, Immilä, Ruuhijärvi ja Pyhäntaka. Ne kaikki olivat uuden ajan alussa talomäärältään suuria kyliä ja niillä oli huomattavia niittyomistuksia. Kaikkien asutus on vakiintunut viimeistään keskiajalla, jolloin syntyi lisäksi pieniä muutaman talon kokoisia kulmakuntia. Näitä on välillä pidetty myös erillisinä kylinä.
Lähteet: Nastolan historia osa 1 ja 2 Anneli Mäkelä, DF 5866, Hämeen Voutikunnan tilit 1539-1634.
Nastola, kylä, pitäjä, kunta, kaupunginosa
Kaakkois-Häme jaettiin 1400-luvun alussa hallintopitäjiin, jotka jakautuivat neljänneskuntiin. Nykyinen Nastola kuului pääasiassa Ruuhijärven neljänneskuntaan ja Asikkalan hallintopitäjään. Satunnaisesti Ruuhijärven neljänneskunta oli osa Uudenkylän (Nyby) hallintopitäjää, jota 1540-1550 luvuilla kutsuttiin Villähteeksi. 1500-luvun lopusta alkaen kuuluttiin Uudenkylän hallintopitäjään.
Nastolan keskiajalla perustettu kappeli oli osa Hollolan emäseurakuntaa kunnes piispa Arvid Kurki päätti 1515 perustaa uuden Iitin emäseurakunnan ja liittää Nastolan kappelin siihen. Kustaa Vaasa vahvisti Iitin perustamisen 1539, mutta myöhemmin Nastola kuului taas Hollolaan. Nastolan pitäjä muotoutui Ruuhijärven neljänneskunnasta, kun sen itäiset kylät Vuolenkoski ja Säyhtee liittyivät Iittiin 1500-luvulla ja eteläiset Kuivanto ja Heinämaa Orimattilaan 1636. Toisaalta Urajärven neljänneskunnan Vanaja ja Pyhäntaka liittyivät Nastolaan. Kappelikirkon alue syntyi käytännöllisistä syistä, saavutettavuuden periaatteella.
Nastolan kartanot
Nastolan kartanot syntyivät Ruotsin suurvaltakaudella, 30v sodan seurauksena. Osa läänityksistä jäi lyhytaikaisiksi, mutta Villähteen, Koiskalan, Seestan ja Arrajoen aateliskartanot sekä Orrilan pappiskartano jäivät elämään.
Villähteen kartano sijaitsi ensin Lappulassa ja sitten Vanhankartanonmäellä. Omistajina oli mm. von der Trenck, Muhl, Brunow ja Gripenberg sukujen edustajia. Sen nimi vaihtui Erstan kartanoksi, kun kauppaneuvos Erik Johan Stråhle siirsi talouskeskuksen 1830-luvulla nykyiselle paikalleen. Ersta tarkoittaa Erikin maatilaa, saman niminen kartano on myös Ruotsissa. Stråhle suvun jälkeen Erstalla oli useita omistajia kunnes agronomi Uno Baskin jälkeläiset myivät kartanon maat Nastolan kunnalle. Kartanon maille rakentui runsaasti pientaloasutusta ja tilakeskuksessa alkoi Kaarisilta ry:n toiminta.
Koiskalan kartano syntyi Didrik von Essenin läänityksistä ja siihen kuului vähitellen koko Koiskalan kylä. Von Essen suvun jälkeen kartanon omisti kapteeni Karl Gustav Ullner ja useita muita omistajia kunnes 1914 tila siirtyi tehtailija Frigrenille, jonka perillisillä talouskeskus on edelleen.
Ahtialan useat suurvalta-ajan läänitykset tulivat lopulta von Essen suvun haltuun. Ahtialan rustholli siirrettiin Suuren Pohjan sodan jälkeen Seestalle, kylän maat jaettiin uudelleen ja tästä lähtien kartano omisti Ahtialan pohjoispuoliskon. Seesta rakentui Vendela Torviggen, Lorenz Glansenstiernan ja Yrjö Mauno Sprengtportenin hallinnassa. Sprengtporten loi tilakeskukseen puutarhahistoriaan jääneen englantilaisen puutarhasuunnitelman ja täällä syntyi ajatus Suomen itsenäisyydestä. Hänen takavarikkonsa jälkeen 1791 kartano siirtyi kenraali Ehrnrootille ja nykyiselle omistajasuvulle.
Arrajoki eli Jokela oli pitkään Glansenstierna suvun kartano. Siihen kuului Arrajoen ja Säyhteen kylät kokonaan sekä osia Immilästä. Kartano kehittyi merkittävästi Lorenz Glansenstiernan ja hänen poikansa Larsin sekä puolison Sophie Creutzin hallinnassa 1700-luvun lopulla. Glansenstiernat omistivat autonomian ajan alussa myös Pilkanmaan kartanon Iitissä sekä Toivonojan kartanon. Avioliiton kautta omistajien sukunimi vaihtui Wredeksi. Kartano pieneni vähitellen ja jaettiin lopullisesti 1950-luvun alussa tavanomaisiksi maatiloiksi. Suuri kartanopuisto on edelleen olemassa.
Orrilan pappiskartano syntyi Villähteen rusthollin ja entisen nimismiehen talon paikalle, kun Orimattilan kirkkoherra Aksel Orraeus asettui tänne 1660-luvulla. Orrila säilyi tällä suvulla 1830-luvulle asti. Sveitsiläinen meijeristi Kristian Pfäffli osti kartanon 1897 ja Orrilassa toimikin yksi Nastolan monista kartanomeijereistä. Tila on nykyään Pfäfflin jälkeläisten hallussa.
Monia muita suuria tiloja on Nastolassa kutsuttu kartanoiksi. Uudenkylän nimismiehentalosta lohkottu Toivonoja olikin aateliskartano. Toiseksi 1870-luvulla alkaneen voimakkaan maitotalouden aikana Nastolan kartanot muodostivat niin sanottuja sivukartanoita mm. yhdistelemällä torppia. Nämä olivat selvästi tavanomaisia maatiloja suurempia kuten Tapiola, Konnila, Hokkara ja Kananoja ja näitäkin on kutsuttu kartanoiksi.
Nastolan hautausmaalla on kullakin kartanolla huomattavat hautapaikat ja muistomerkit.
Lähteet: Nastolan kartanot esitelmä, Matti Oijala, Nastolan historia 1-3, Anneli Mäkelä.
Rakennushistoriaa
Foto: Anselm Kaste
Foto: Jussi Mäkelä
Nastolan nykyisen kirkon rakensi Matias Åkergren ja se valmistui 1804. Kirkkoa on korjattu useaan kertaan, mm. 1891 arkkitehti Alfred Cavenin johdolla, jolloin tehtiin uusi saarnatuoli ja penkit sekä katolle asetettiin pieni kattolyhty. 1930-luvulla kirkkoa uudistettiin arkkitehti Juhani Viisten suunnitelmien pohjalta. Katolle rakennettiin torni lyhdyn sijaan ja itä- ja länsipäätyihin hormit. Sisäkatto sai sinivihreän tähtitaivaan. 2000-luvun alun korjaustöissä päätyjen hormit poistettiin, samoin kupolin sisäpuolinen paneelointi tähtitaivaineen.
Nastolan Aurinkolinna: Salpausselän parantola valmistui kahdessa vaiheessa 1924 ja 1928 luu- ja niveltuberkuloosiin sairastuneita lapsia varten. Sen suunnitteli arkkitehti Wäinö Palmqvist ja suunnitelmaan sekä paikan valintaan vaikuttivat havainnot auringonvalon ja raikkaan ilman merkityksestä tuberkuloosin hoidossa. Arkkitehtuuriin liittyvät oleellisesti makuuttamisparvekkeet.
Sotien aikana parantola toimi sotasairaalana, ja vuonna 1960 se siirtyi kehitysvammaisten hoitokodiksi. 1990-luvulla se toimi pakolaisten vastaanottokeskuksena muutaman vuoden ajan. Tämän jälkeen se on muutettu asunnoiksi ja saanut mainetta hyvänä asunto-osakeyhtiönä.
Lähteet: Tässä seison Nastolan Kirkko 200 vuotta Aslak Kettunen, Erkki Hämäläinen. Nastolan Aurinkolinna www-sivut.
Nastola tänään
Nastola on tänä päivänä teollisuuteen ja palveluihin perustuva nauhataajama keskellä vehreää maaseutua. Alueella on korkea työpaikkaomavaraisuus ja hyvät palvelut. Hallinnollisesti Nastola on osa Lahden kaupunkia ja Päijät-Hämeen hyvinvointialuetta.
Nastolan taajama-alueen nopeasti syntynyt miljöö on kukoistuksessaan. Esimerkiksi Villähteelle istutettu, Vanhankartanonpelto, on näyttävä puisto- ja ulkoilualue.
Iitin rajalta Villähteelle ylttävä Loistolatu on talvella suosittu hiihtolatu Uudenkylän Seuratalon latukahvioineen. Kesällä se toimii ulkoilulenkkinä. Hieman vaativampi latu on Turranlammen ympärillä. Salpausselkä tarjoaa hyvät lähtökohdat tällaiselle palvelulle ja pohjoisrinteen suojissa latu säilyy pitkälle kevääseen.
Foto: Erkki Hämäläinen, Art: Seppo Suomensyrjä, Villähde
Nastolan halkaisee myös Kymenkäänteen melontareitti, joka alkaa Kymijärveltä ja jatkuu vesistöä pitkin Kymijoelle. Reitin käyttäjämäärä on nykyisin pieni, mutta sillä on hyvät mahdollisuudet tulla suosituksi.
Vakituisten asuntojen lisäksi Nastolassa on yli 1500 vapaa-ajan asuntoa ja taajaman ulkopuolella huvilat ovatkin merkittävä osa miljöötä. Nastolan maisema on luonnonkaunis ja kauniit ympäristöt menestyvät jatkossakin.
Lopulta nastolalaiset tekevät asuinpaikastaan niin hyvän kuin mahdollista. Nastolassa on paljon vireää yhdistystoimintaa ja seuratalot kuten Villähteen Pyrylä, Uudenkylän Seuratalo ja Ruuhijärven seuratalo tarjoavat tiloja monenlaisiin tapahtumiin. Lisäksi Lahden seurakuntien Luomaniemi ja Pajulahden urheilukeskus tarjoavat puitteita vaativimpiin tapahtumiin.
Foto: Erkki Hämäläinen
Nastolan teollisuus
Nastola oli pitkään hiljainen maalaiskunta. Ensimmäinen varsinainen tehdas oli Seestan rullatehdas perustettu 1904, joka toimitti rulla-aihioita Iitin ja Nastolan rajalla, nykyisessä Hiisiössä, sijainneeseen lankarullatehtaaseen.
Nastola teollistui voimakkaasti 1960-luvulla, jolloin muutamina vuosina rakennettiin enemmän uutta tehdaspinta-alaa kuin yhdellekkään toiselle paikkakunnalle Suomessa. Työpaikkojen lisäksi rakennettiin asuntoja Nastonharjulle, Uuteenkylään ja Rakokiveen sekä palveluita. Näin syntyi nauhamainen yhdyskunta. Tällä hetkellä teollisuuden yrityksiä on Nastolassa sataviisikymmentä ja niissä työpaikkoja runsaat kolmetuhatta.
Kuivamaito Oy: Eräs ensimmäisistä ja samalla suurimmista maakaupoista tehtaan perustamiseksi allekirjoitettiin 1955, jolloin Nastolan seurakunta myi Maitopulveri Oy:lle ja Parma Oy:lle kirkkoherran virkatalosta noin 8 hehtaaria maata sekä teollisuus- että asuinalueeksi. Kuivamaito Oy:nä myöhemmin tunnettu tehdas oli jo Nastolaan 1956 tullessaan suuri yritys. Se kävi kauppaa Neuvostoliiton kanssa, ja idänkaupan tyrehtyminen johti tehtaan lopettamiseen 1999.
Levypyörä Oy: Lauri ja Reino Lemettisen Kärkölän Järvelään 1955 perustama Levypyörä Oy muutti Nastolaan vuonna 1956 kunnan Varjolankankaalle rakentamaan 300 m2:n teollisuushalliin. Muuttaessaan se työllisti vain noin 5 henkilöä, mutta vuonna 1961 yhtiö rakensi oman tehtaan ja henkilökunta moninkertaistui. Tällä hetkellä Levypyörä työllistää noin 100 henkilöä. Nastolan Kauppakaaren kiertoliittymän keskellä on Levypyörä Oy:n vuonna 2012 lahjoittama teos nimeltä Pyörökäs.
Upo Muoviteollisuus (Uponor): Suurin Nastolaan muuttanut teollisuuslaitos oli Upo Muoviteollisuus, osa Asko-Upo konsernia. Kaksi hehtaarin kokoinen tehdas aloitti toimintansa 1965 ja Nastola sai noin 1000 työpaikkaa. Kymmenessä vuodessa Suomen suurimmaksi nousseen muovitehtaan pinta-ala kasvoi neljään hehtaariin ja lähistolle rakennettiin satoja työsuhdeasuntoja. Nykyisin yhtiö toimii nimellä Uponor ja on vaihtumassa sveitsiläiseen omistukseen.
Vuonna 2012 valmistui valtatie 12:n kiertoliittymän keskelle Uponorin lahjoittama kuusimetrinen Upokas. Kuopiolaisen taiteilijan Risto Pentikäisen suunnittelemaan teokseen on käytetty muoviputkia.
Muita merkittäviä teollisuuslaitoksia ovat mm. Raute Oyj, Novart ja Wipak.
Lähteet: Nastolan historia 4, Ville Eerola.
Foto: Sari Karhu
Nykyään alueella on paljon palvelualojen pienyrittäjiä joista osa toimii kotona tai kodin yhteydessä olevissa tiloissa ja omissa toimitiloissaan. N. 40 yritystä toimii entisessä Lahden Autokori Oy:n bussitehtaan tiloissa Korilla, Villähteellä.