Rajaton taide-näyttely Taarastissa. Mukana mm. Seppo Suomensyrjä, sekä Kaarisillan oheisnäyttely Kahvila Kukkasrinteessä.
Kulttuuri
Foto: Timo Mäkelä
Nastolan kotiseutumuseo on Taarastin vieressä. Siihen kuuluu entinen lainajyvämakasiini, joka on rakennettu 1845 ja Kopoon talo, joka on siirretty Ruuhijärveltä. Kotiseutumuseon on perustanut Nastola-seura ry vuonna 1958 ja se on nykyisin Lahden museoiden hallinnassa. Vanhimmat esineet ovat neoliittisen ajan työkaluja ja pääosa kokoelmasta on autonomian ajan talonpoikaisesineistöä. Museo on avoinna ryhmille kesäkaudella.
Käynnin voi sopia Lahden museoiden amanuenssin Sini Ojalan kanssa. Yhteystiedot: sini.ojala@lahti.fi
044-0187026.
Taidekeskus Taarasti on monipuolinen kulttuuri- ja vapaa-ajan keskus luonnon kauniissa ympäristössä Pikku-Kukkasen rannalla. Taidehalli valmistui 1990 ja siinä on 240m2 näyttelytila ja kahvio. Piha-alueella on näyttämö ja 700:n hengen katettu katsomo. Nastolan Taideyhdistys ry huolehtii näyttelytoiminnasta ja tilojen vuokrauksesta mm. juhlatilaisuuksia, konsertteja ja kokouksia varten.
Nimensä Taarasti on saanut lähellä olleesta maatilasta ja se oli ensimmäinen nykyisen Lahden alueelle näyttelytilaksi rakennettu uudisrakennus, arkkitehti Erkki Aartin käsialaa.
Taarasti on Matinpalojen huvilan yhteydessä ja lähistöllä toimi myös lyhyen aikaa Matinpalomuseo. Kuvataiteilija Leo Matinpalo syntyi 4.4.1900 Helsingissä. Hän muutti sisarensa Maire Matinpalon kanssa Nastolan huvilalleen 1964. Taiteilijat Maire ja Leo Matinpalo halusivat työnsä yleisön nähtäville. Siihen tarkoitukseen perustettiin v. 1988 Matinpalo-säätiö, joka omistaa 250 modernia Leo Matinpalon maalausta ja 20 Maire Matinpalon veistosta.
Matinpalojen töitä tasokkaiden vaihtuvien näyttelyiden ohella oli esillä museossa, jonka avajaisia vietettiin 4.6. 1991. Matinpalosäätiö lakkautettiin 2005. Sen jälkeen kokoelman taideteoksia on ollut esillä Nastolan alueen julkisissa tiloissa. Osa kokoelmasta on siirretty Nastolan Taideyhdistykselle ja osasta huolehtii Lahden museot.
Radanrakentajien muistomerkit, Lepomaa: Kiviaita rautatien varressa alkaa Uudestakylästä ja loppuu Iitin puolelle. Noin 10 km pitkä aita rakennettiin estämään karjan pääsy rautatielle ja ehkäisemään kipinöinnin aiheuttamaa tulipalovaaraa. Sen rakensivat naiset ja lapset luonnonkivistä 1860-luvun lopussa.
Riihimäki–Pietari rautatien rakennustyöt alkoivat 18.4.1868. Työläisten keskuudessa riehui monenlaisia kulkutauteja. Muun muassa pilkkukuume-epidemia tappoi suuren joukon työläisiä, ja jouduttiin raivaamaan ja vihkimään omia hautausmaita.
Uudenkylän Lepomaa, missä kiviaita tekee mutkan, saattaa olla tällainen kalmisto, tosin alueen vihkimisestä ei ole säilynyt tietoa. Siellä on kaksi radanrakentajien muistomerkkiä. Toinen on Säyhteentien varressa ja toinen näkyy junassa matkustaville.
Lähteet: Kulttuuriympäristön palveluikkuna, arkeologiset kohteet: Lepomaa. Nastolan hautausmaan tutkimus, Matti Oijala.
Foto: Erkki Hämäläinen
Luontokohteet
Lapakiston luonnonsuojelualue on Etelä-Suomessa merkittävä laajuutensa, sijaintinsa ja luonnonpiirteidensä vuoksi. Pinta-alaltaan 230 hehtaarin alueella on viisi maastoon merkittyä reittiä, yhteensä 23 km. Reittien varrella on laavu- ja nuotiopaikkoja ja Lapakistonlammen rannalla on esteetön luontopolku ja grillipaikka. Alueelle pääsee lännestä Ohrapäätie – Ristikankaantien kautta.
Kartta:
Lapakiston luonnonsuojelualueen kartta
Immilänkosket ovat ikivanhoja vesimyllypaikkoja. Parhaimmillaan koskissa oli kolme vesimyllyä ja kaksi raamisahaa. Ne kuuluivat Immilän kylälle ja Arrajoen sekä Toivonojan kartanoille. Alueen vanhin raamisaha toimi täällä jo 1770-luvulla. Asiakkaita ne saivat laajalta alueelta. Miljöötä on kunnostettu luonto- ja kulttuuriasiat edellä. Siellä on kesäisin Immilän Myllykahvila,
Foto: Jussi Mäkelä
kesänäyttelyitä ja monenlaisia tapahtumia kuten viime vuosina suosittuja ulkoilmakonsertteja, Myllyjazzeja. Immilän myllyt, Kumian mylly ja Seestan mylly muodostavat yhdessä valtakunnallisesti merkittävän rakennetun ympäristön.
Lisätietoja: Immilän mylly
Sammalsillan luonnonsuojelualue ja esteetön lintutorni ovat Sylvöjärven eteläpäässä, josta avautuu upeat näkymät koko järvelle. Luonnonsuojelualueen kiertää pitkospuut, käyntiosoite Kuoppalantie 44. Lisäksi on uima- ja grillipaikka. Sylvöjärven laajoilla avo- ja pensaikkoluhdilla viihtyy monipuolinen linnusto. Uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä ovat koivuluhdat, pensaikko- ja avoluhdat sekä lehtokorvet. Alueella tavattavia eläinlajeja ovat mm. kalatiira, punavarpunen, rantasipi, pikkutikka, valkoselkätikka, harmaapäätikka, kurki, laulujoutsen, kaulushaikara, pikkulepinkäinen, mustakurkku-uikku, luhtahuitti, viitasammakko ja saukko.
Lue Merjan matkassa-blogista lisää Sammalsillan suon luontopolusta.
Katso kartta Sylvöjärven lintutornin alueelta.
Lohkarepuisto on rakenteilla oleva luonto- ja kulttuuripolku. Se johtaa Uudenkylän asemalta entisen Uudenkartanon puistometsään. Polku on saavutettavissa lähijunalla. Sillä on mahdollista tutustua jääkauden synnyttämään Salpausselän reunamuodostumaan ja siirtolohkareisiin, joita polun varrella on runsaasti. Polku laskee alas Salpausselältä vehreään maisemaan ja päättyy Uudenkartanon puistometsän kookkaiden tammien luo.
Lähteet: Sylvöjärven Sammalsilta Sari Dufva et all. Immilän Myllymäki Matti Oijala.