Lohkarepuisto kiviviitta nro 3
Nastolan pitäjänkartta 1749, osakopio. Riksarkiv, Tukholma.
Nimi Salpausselkä on 1800-luvun puolivälistä. 1858 painettiin kartalle Salpanselkä ja kirjallisuuteen Salpausselänne. Nimellä tarkoitettiin aluksi vedenjakajia ja se johdettiin maanselkä - käsitteestä. Aiemmin nimet olivat paikallisia ja nimien perusosana oli -kangas, -selkä tai -harju. Uudessakylässä olivat mm. Uudenkylänharju ja Ullankangas. 1880 uusjakoasiakirjoissa mainitaan jo Salpausselänne. Muodostuman syntyä yritettiin selittää monin tavoin ennen jääkauden ymmärtämistä. Arveltiin jopa, että täällä on täytynyt elää todella mahtava kansa, joka on näin valtavan vallituksen kyennyt kasaamaan.
Salpausselät ovat syntyneet jäätikön reunan eteen, reunan suuntaisesti, Ne koostuvat pääosin sulamisvesivirtojen eli muinaisten jäätikköjokien Baltian jääjärveen kerrostamasta sorasta ja hiekasta. Lahden seudulla Salpausselkiä on kaksi, Ensimmäinen ja Toinen Salpausselkä, lounaisessa Suomessa myös kolmas. Ensimmäinen Salpausselkä syntyi noin 12 300-12 100 ja toinen noin 11800 - 11600 vuotta sitten.
Jäätikköjoet kerrostivat myös jäätikön vetäytymissuunnan mukaisia harjuja, jotka sijoittuvat siis kohtisuoraan Salpausselkiin nähden. Harjut syntyivät jäätikköjokien kohdalle jään reunan vetäytyessä, Salpausselät puolestaan jään reunan eteen sen pysyessä pääosin paikoillaan.
Maan pinta on kohonnut jääkauden jälkeen, Lahden seudulla jopa 50 m enemmän kuin Salpausselän itäpäässä lähellä Venäjän ajaa. Sairakkalassa Salpausselkä on korkeimmillaan 155 m mpy (meren pinnan yläpuolella), Uudessakylässä 130 m mpy ja Laatokan pohjoispuolella alle 100 m mpy. Päältä Salpausselkä on usein tasainen, kun harjut puolestaan ovat usein teräväharjaisia. Tasainen maasto syntyi jäätikköjokien suistoissa, kun ne laskivat jäätikön edustalla lainehtineeseen Baltian jääjärveen, Itämeren ensimmäiseen jääkauden jälkeiseen edeltäjään.