Salpausselkien välinen alue poikkeaa maisemallisesti ja geologisesti eteläpuolisesta alueesta. Salpausselkien välissä on monista pienistä kallioperän ruhjeiden mukaan suuntautuneista järvistä ja joista koostuva Arrajoen vesistö, joka laskee Kymijokeen. Maastoltaan vaihtelevalla alueella on lyhyitä harjujaksoja ja pieniä reunamuodostumia, Itämeren aikaisempien vaiheiden rantoja, asutukselle tärkeine hieta-alueineen.

Näkymä Salpausselän jyrkältä pohjoisrinteeltä on metsäinen. Uudenkylän pellot ja Sylvöjärvi pilkahtavat. Jyrkkä pohjoisrinne on saanut muotonsa jäätä vasten. Salpausselän laajat kankaat ovat Baltian jääjärveen kerrostuneita jäätikköjokisuistoja eli deltoja. Eteläinen, jäätiköstä kauempana oleva rinne on usein loivempi. 

Salpausselillä kasvaa sora- ja hiekkamaastossa mäntymetsää, mutta kasvillisuus on vaihtelevaa ja monimuotoisempaa kuin harjuilla. Kun rinnettä laskeudutaan alas, saavat lehtipuut mm. tammet sijansa. Polun varrella kasvaakin nuorta luonnonvaraista tammimetsää.